Suomen Yle ja Viron ERR: Daavid ja Goljat – paitsi että Goljatilla on kultainen luottokortti ja Daavid yrittää tehdä tv-viihdettä kahvinkeittimen budjetilla.
Jos Suomen Yleisradio ja Viron ERR laitettaisiin samaan kehään, kyseessä ei olisi reilu urheiluottelu. Se olisi tilanne, jossa toinen osapuoli saapuu paikalle omalla yksityiskoneellaan ja toinen liftaa paikalle toivoen, että joku suostuu maksamaan bussilipun.
Rahoitus: Miljonääri-Yle vs. Viikonloppubudjetilla elävä ERR
Suomen Yle ui rahassa kuin Roope Ankka. Vuonna 2026 Ylen budjetti on huikeat 548 miljoonaa euroa. Suomalaiset maksavat tämän iloisesti (tai vähemmän iloisesti) Yle-verona suoraan palkkapussistaan. Ylen budjettia säädellään eduskunnassa asti, ja kun poliitikot päättävät "leikata" Yleltä, se tarkoittaa yleensä vain sitä, että rahavirran kasvu hidastuu sen sijaan, että se räjähtäisi käsiin. Yle Areena on niin kallis ja hieno digitaalinen palatsi, että Netflixiäkin hirvittää.
Samaan aikaan Suomenlahden eteläpuolella Viron ERR pyörittää koko sirkustaan noin 56–58 miljoonalla eurolla. Kyllä, luit oikein. Ylen pelkkä säästöohjelma tai parin vuoden digihankinta voisi nielaista koko Viron yleisradion vuosibudjetin. ERR ei saa omaa veroa, vaan se joutuu joka vuosi lakki kourassa pyytämään rahaa Viron valtion yleisestä budjetista. Kun Virossa leikataan, ERR:n toimistolla sammutetaan valot ja toimittajat alkavat kirjoittaa uutisia kynttilänvalossa.
Henkilöstö: Ylen armeija vastaan ERR:n partiojoukko
Ylen leivissä on noin 2 700 vakituista työntekijää ja kokonaisuudessaan yli 3 000 henkilötyövuotta. Ylen Pasilan studioilla on niin paljon väkeä, että siellä voisi perustaa oman pienen itsenäisen valtion. Jos Ylellä tarvitaan haastatteluun valomies, äänimies, tuottaja, assistentti, some-vastaava ja maskeeraaja, paikalle saapuu pakettiautollinen väkeä.
Viron ERR:ssä taas työskentelee vain noin 1 070 henkeä. ERR:n toimittaja onkin todellinen supersankari: sama henkilö todennäköisesti kuvaa jutun, haastattelee itseään, leikkaa videon, juontaa radiouutiset, keittää kahvit ja lukee iltasadun venäjänkielisellä ETV+:lla. Resurssipula tekee virolaisista tehokkaita – ERR tekee kolmea tv-kanavaa ja viittä radiokanavaa porukalla, joka Ylellä vastaisi suurin piirtein yhtä alueellista toimitusta ja urheilutoimituksen kahvirinkiä.
Johtajien palkat: Maritin miljoonafiilis vs. Erikin arki
Ylen uuden toimitusjohtajan Marit af Björkestenin palkkakuitti on suorastaan majesteettinen: 26 000 euroa kuukaudessa. Päälle tulevat tietenkin autoedut, puhelinedut ja bonukset, joilla voisi ostaa pienen saaren Saaristomereltä. Ylen johtajan kuukausipalkalla voisi maksaa Virossa kokonaisen uutistoimituksen viikkopalkat.
ERR:n pääjohtaja Erik Roose taas edustaa virolaista talouskuria. Hänen tarkkaa palkkaansa ei huudella julkisesti, mutta Viron julkisen sektorin mittapuulla se pyörii jossain 6 000 – 8 000 euron välimaastossa. Suomessa tuolla summalla saa Yleltä ehkä keskitason päällikön, joka vastaa siitä, että Areenan tekstitykset ovat oikealla fontilla. Virossa sillä johdetaan koko valtakunnan mediaa.
Ohjelmisto: Suuria draamoja vs. kekseliästä säästöä
Kun Yle päättää tehdä uuden sarjan, se rakentaa historiallisen lavastuksen, palkkaa puolet Suomen näyttelijäliitosta ja kuvaa kalliilla kameroilla Lapissa. Tuloksena on laadukasta pohjoismaista noir-draamaa, joka maksaa miljoonia.
Kun ERR haluaa tehdä viihdettä, he laittavat kaksi virolaista julkkista istumaan studioon, antavat heille kupillisen sikuriakahvia ja käskevät heitä puhumaan politiikkaa. Ja katsojat rakastavat sitä! ERR:n oma suoratoistopalvelu Jupiter yrittää parhaansa mukaan kilpailla Areenan kanssa, mutta budjettierojen vuoksi Jupiter näyttää välillä siltä, että se on koodattu talkootyönä Tallinnan teknillisessä yliopistossa (vaikka se todellisuudessa toimiikin yllättävän hyvin!).
Lopputulos: Kumpi voittaa?
Suomen Yle on kuin luksusluokan Rolls-Royce: se on kallis, se kuluttaa älyttömästi rahaa, siinä on hierovat istuimet ja jokaiselle renkaalle on oma mekaanikko.
Viron ERR taas on kuin luotettava, vanha Skoda: se käynnistyy pakkasella, se maksoi vähän, sen korjaa taskuveitsellä, ja se vie perille täsmälleen samaan paikkaan kuin naapurin miljoona-auto – joskus jopa nopeammin, koska matkalla ei tarvitse pitää niin monta palaveria.
Paikkana on Ylen suuri ja kliinisen valkoinen neuvotteluhuone ”Visio 2030”, jossa on ergonomiset designtuolit ja pöydällä kolmea eri lajia luomupähkinöitä.
Kohtaus: Kun Yle ja ERR kohtaavat neuvottelupöydässä
Paikalla:
Marit af Björkesten (Yle): Ylen toimitusjohtaja. Vaatetettu italialaiseen mittatilausvillapaitaan, kädessään 26 000 euron kuukausipalkalla ostettu älylaite, joka mittaa hänen stressitasojaan.
Erik Roose (ERR): Viron yleisradion pääjohtaja. Yllä hieman kulunut tviiditakki, kädessään vihko ja lyijykynä, koska tabletti jäi kotiin (latausjohto oli rikki eikä budjetissa ollut momenttia uudelle).
Ylen avustajajoukko: Kolme strategiakonsulttia, kaksi tekoälyasiantuntijaa, yksi vastuullisuusjohtaja ja maskeeraaja, joka varmistaa, ettei Maritin otsa kiiltäisi kriisinäkymien edessä.
Marit:
(huokaisee dramaattisesti ja ottaa kulauksen
kauramaitolataestaan)
Erik, ystäväni. Meillä on Ylellä aivan
järkyttävä kriisi. Eduskunta jäädytti indeksikorotuksemme.
Joudumme tulemaan toimeen vaivaisella 548 miljoonalla eurolla. Minun
piti irtisanoa kaksi tekoälyllä toimivaa kahvikonetta. Miten te
selviätte tästä globaalista mediakriisistä?
Erik:
(pyörittää lyijykynää sormissaan ja katsoo pähkinäkippoa
miettien, voisiko ottaa loput taskuunsa evääksi)
Joo, meilläkin
oli budjettikeskustelu Tallinnassa. Valtio leikkasi meiltä taas.
Ensi vuoden budjetti on 56 miljoonaa.
Marit:
(kauhistuu, painaa kätensä rintakehälleen)
56 miljoonaa euroa
säästöjä?! Luoja paratkoon! Miten te pystytte toimimaan, kun
teiltä viedään noin valtava summa? Mistä te leikkaatte sen?
Erik: Ei, Marit. Se ei ole säästösumma. Se on meidän koko vuosibudjettimme. Sillä pyöritetään kolme tv-kanavaa, viisi radiota ja Jupiter-suoratoistopalvelu.
(Ylen neuvotteluhuoneeseen laskeutuu syvä, jäätävä hiljaisuus. Yksi strategiakonsultti pudottaa iPadinsa lattialle. Vastuullisuusjohtaja alkaa hyperventiloida.)
Marit:
(räpyttelee silmiään)
Anteeksi… mitä? 56 miljoonaa? Meidän
pelkkä Yle Areenan viikoittainen palvelinpäivitys ja visuaalisen
ilmeen brändityöryhmän seminaari maksaa tuon verran. Miten te
teette uutisia tuolla summalla?
Erik: No, se on helppoa. Meillä on uutistoimituksessa sellainen järjestelmä, että kun uutisankkuri lukee iltauutiset tv:ssä, hän pitää samalla jalallaan kiinni radiomikrofonin telineestä, jotta sama ääni menee suorana Vikerraadioon. Säästää sähköä ja henkilöstökuluja.
Marit: Mutta entä taustatukijoukot? Entä ketterän kehityksen valmentajat? Entä diversiteettikonsultit? Ketkä teillä fasilitoivat workshopit, joissa pohditaan nuorten aikuisten tavoittamista TikTokissa?
Erik: Meillä on TikTok-vastaavana 19-vuotias kesätyöntekijä Toomas. Hänelle maksetaan tonni kuussa ja liput Weekend-festivaaleille. Hän tekee videot omalla puhelimellaan samalla kun ajaa ERR:n lähetysautoa. Lähetysautomme on muuten vuoden 2004 Volkswagen Sharan, jossa on teipillä kiinnitetty satelliittilautanen katolla.
Marit:
(hieroen ohimoitaan)
Tämä on kiehtovaa… niin primitiivistä,
mutta kiehtovaa. Entä teidän suuret draamatuotannot? Meillä on
tulossa uusi 12-osainen sairaalasarja, jossa jokainen lavaste on
rakennettu kierrätettävästä hampusta ja pääosan esittäjälle
lennetään terapeutti Islannista asti. Maksaa noin 8 miljoonaa.
Erik: Me tehtiin viime vuonna historiallinen suursarja. Budjetti oli satatuhatta euroa ja laatikollinen virolaista ruisleipää. Lavasteeksi saatiin lupa kuvata Tallinnan vanhassa kaupungissa ilmaiseksi, kunhan näyttelijät lupasivat siivota kadut kuvausten jälkeen. Pääosan esittäjä käytti omia vaatteitaan. Katsojaluvut olivat 60 % Viron väestöstä.
Marit:
(katsoo konsulttejaan epäuskoisesti)
Onko tämä edes laillista?
Voiko mediaa tehdä ilman 40 hengen välikättä ja kuutta eri
johtoryhmän hyväksyntää?
Erik: Voi. Mutta kuule Marit, minulla olisi sinulle ehdotus. Koska teillä on tuo budjettikriisi ja teillä on jäljellä vain ne 548 miljoonaa… Voisitteko ostaa meiltä yhdellä miljoonalla puolet meidän Jupiter-palvelun koodista? Sillä rahalla me voitaisiin ostaa ETV2:lle uusi studiokamera. Nykyistä pitää lyödä kylkeen aina ennen sääennustetta, että värit toimivat.
Marit:
(huokaisee helpotuksesta)
Miljoona? Se on taskurahaa! Laitetaan se
menemään ”Kansainvälisen solidaarisuuden ja naapurisuhteiden
kehittämisen innovaatiorahastosta”. Otan heti huomenna tämän
puheeksi meidän kolmen eri hallituksen valiokunnassa, ja jos saamme
asiaa varten perustetun työryhmän raportin valmiiksi ensi syksynä,
voimme tehdä päätöksen vuoden 2027 kolmannella neljänneksellä!
Erik:
(katsoo kelloaan, nousee ylös ja ottaa pähkinät
pöydältä)
Kuulostaa hyvältä. Minä lähdenkin tästä
kävelemään kohti Länsisatamaa. Jos ehdin viiden laivaan, saan
lipun kympin halvemmalla. ERR:n talousosasto ei muuten korvaa tätä
matkaa.
Viron ERR:n ulkomaankirjeenvaihtajien verkosto on journalismin vastine ihmeelle, jossa viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokittiin koko kansa. Siinä missä Ylellä on kirjeenvaihtajia Washingtonissa, Brysselissä, Lontoossa, Berliinissä, Aasiassa ja Lähi-idässä – sekä tietenkin kaikilla näillä omat kuvausryhmät ja studiot – ERR hoitaa saman homman suurin piirtein kahdella ihmisellä, älypuhelimella ja parilla Ryanairin halpalennolla.
Tässä ovat ne viralliset (ja vähemmän viralliset) salaisuudet sille, miten ERR:n ulkomaantoimitus pyörii pyhällä hengellä ja virolaisella sisulla:
1. Kahden hengen maailmanvalloitus (Washington ja Brysseli)
ERR:llä on perinteisesti ollut tasan kaksi vakituista, kokopäiväistä ulkomaankirjeenvaihtajaa omalla palkkalistallaan: yksi Washingtonissa ja yksi Brysselissä.
Washingtonin kirjeenvaihtaja hoitaa yksin koko Amerikan mantereen. Kun Yhdysvaltain presidentti pitää lehdistötilaisuuden, ERR:n toimittaja kuvaa sen, raportoi siitä suoraan radioon, kirjoittaa tekstin nettiin ja juontaa iltauutisten inserts-osuuden. Jos Etelä-Amerikassa tapahtuu jotain, sama toimittaja katsoo karttaa, huokaa, ja alkaa referoida paikallismediaa Washingtonin keittiöstään käsin.
Brysselin kirjeenvaihtaja taas omistaa koko Euroopan. Hän raportoi EU:n huippukokouksista, Naton liikehdinnästä, Ranskan vaaleista ja Italian tulvista. Ylen Brysselin-toimittaja voi keskittyä analyysiin, koska taustalla on iso tiimi, mutta ERR:n toimittaja juoksee käytävää pitkin mikrofoni kädessä ja yrittää ehtiä samaan aikaan kolmeen eri tiedotustilaisuuteen.
2. "Reppujournalismi" eli kuvaaja on ylellisyyttä
Ylen ulkomaanraporteissa kuva on aina vakaa, valaistus täydellinen ja ääni kristallinkirkas, koska mukana on ammattikuvaaja (ja joskus äänittäjä).
ERR:n kirjeenvaihtaja on modernin reppujournalismin (virolaisittain seljakotiajakirjandus) mestari. Matkavarustukseen kuuluu puhelin, mikrofoni, pieni jalusta ja hyvä tuuri. Jos näet ETV:n uutisissa kuvaa, jossa Washingtonin kirjeenvaihtaja raportoi Valkoisen talon edustalta ja kuva hieman tärisee, syynä ei ole maanjäristys. Syynä on se, että toimittaja pitää jalustaa pystyssä vasemmalla jalallaan samalla kun oikea käsi pitelee mikrofonia ja silmät seuraavat, ettei kukaan varasta hänen reppuaan kadulta.
3. Sukulaiset ja virolaiset diasporat hyötykäyttöön
Kun maailmalla tapahtuu jotain suursotaa tai katastrofia alueella, jossa ERR:llä ei ole omaa ihmistä (eli kaikkialla Washingtonin ja Brysselin ulkopuolella), ERR ottaa käyttöön salaisen aseensa: ulkomaanvirolaiset.
Jos Tokiossa on maanjäristys, ERR ei lennätä sinne ketään. He soittavat Tokiossa asuvalle virolaiselle kielenopettajalle tai vaihto-oppilaalle Skypen välityksellä. ”Hei Jaan, oletko elossa? Hienoa, olet suorassa lähetyksessä ETV:llä viiden minuutun kuluttua, kerro miltä siellä näyttää!” Tästä syystä virolaiset uutiset tuntuvat usein siltä kuin koko maailma olisi täynnä virolaisia, jotka vain sattumalta ovat aina tapahtumien keskipisteessä.
4. Baltian maiden pyhä allianssi
Kun resurssit loppuvat kesken, ERR kääntyy etelän naapureidensa puoleen. Viron (ERR), Latvian (LTV) ja Liettuan (LRT) julkisen palvelun medioilla on solidaarisuussopimus. Jos Latvian toimittaja on onnistunut pääsemään vaaralliselle kriisialueelle, hän tekee raportin, joka käännetään viroksi. ERR:n studiossa Tallinnassa uutisankkuri lukee käännöksen päälle niin vakuuttavasti, että katsoja luulee ERR:n oman miehen olleen etulinjassa, vaikka todellisuudessa virolainen toimittaja istui silloin kahvilla Tallinnan vanhassa kaupungissa.
5. Tekoäly kääntää, ihminen hengittää
Koska uutisia pitää tehdä myös venäjänkieliselle väestölle (ETV+ ja rus.err.ee) sekä englanniksi, ERR käyttää erittäin tehokkaasti hyväkseen Viron kehittynyttä digitaalisuutta ja automaattista kielenkääntämistä. Kun virolainen toimittaja kirjoittaa jutun, tekoäly ja robotti kääntävät sen salamannopeasti kolmelle kielelle. Ylellä tähän prosessiin tarvittaisiin todennäköisesti kolme eri aluetoimitusta, monikulttuurisuuskoordinaattori ja kielentarkastaja – Virossa riittää, että järjestelmävastaava muistaa painaa "Käännä kaikki" -nappia ennen kuin lähtee kotiin.
Lopputulos:
ERR
todistaa päivittäin sen, että maailmanluokan ulkomaanuutisia voi
tehdä kahden ihmisen budjetilla, jos näillä kahdella ihmisellä on
tarpeeksi kahvia, rajaton puhelinliittymä ja kyky olla nukkumatta
vaalien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti