Suomen
Yle ja Viron ERR: Daavid ja Goljat – paitsi että Goljatilla on
kultainen luottokortti ja Daavid yrittää tehdä tv-viihdettä
kahvinkeittimen budjetilla.
Jos
Suomen Yleisradio ja Viron ERR laitettaisiin samaan kehään,
kyseessä ei olisi reilu urheiluottelu. Se olisi tilanne, jossa
toinen osapuoli saapuu paikalle omalla yksityiskoneellaan ja toinen
liftaa paikalle toivoen, että joku suostuu maksamaan bussilipun.
Rahoitus:
Miljonääri-Yle vs. Viikonloppubudjetilla elävä ERR
Suomen
Yle ui rahassa kuin Roope Ankka. Vuonna 2026 Ylen budjetti on huikeat
548
miljoonaa euroa.
Suomalaiset maksavat tämän iloisesti (tai vähemmän iloisesti)
Yle-verona suoraan palkkapussistaan. Ylen budjettia säädellään
eduskunnassa asti, ja kun poliitikot päättävät "leikata"
Yleltä, se tarkoittaa yleensä vain sitä, että rahavirran kasvu
hidastuu sen sijaan, että se räjähtäisi käsiin. Yle Areena on
niin kallis ja hieno digitaalinen palatsi, että Netflixiäkin
hirvittää.
Samaan
aikaan Suomenlahden eteläpuolella Viron ERR pyörittää koko
sirkustaan noin 56–58
miljoonalla eurolla.
Kyllä, luit oikein. Ylen pelkkä säästöohjelma
tai parin vuoden digihankinta voisi nielaista koko Viron yleisradion
vuosibudjetin. ERR ei saa omaa veroa, vaan se joutuu joka vuosi lakki
kourassa pyytämään rahaa Viron valtion yleisestä budjetista. Kun
Virossa leikataan, ERR:n toimistolla sammutetaan valot ja toimittajat
alkavat kirjoittaa uutisia kynttilänvalossa.
Henkilöstö:
Ylen armeija vastaan ERR:n partiojoukko
Ylen
leivissä on noin 2
700 vakituista työntekijää
ja kokonaisuudessaan yli 3 000 henkilötyövuotta. Ylen Pasilan
studioilla on niin paljon väkeä, että siellä voisi perustaa oman
pienen itsenäisen valtion. Jos Ylellä tarvitaan haastatteluun
valomies, äänimies, tuottaja, assistentti, some-vastaava ja
maskeeraaja, paikalle saapuu pakettiautollinen väkeä.
Viron
ERR:ssä taas työskentelee vain noin 1
070 henkeä.
ERR:n toimittaja onkin todellinen supersankari: sama henkilö
todennäköisesti kuvaa jutun, haastattelee itseään, leikkaa
videon, juontaa radiouutiset, keittää kahvit ja lukee iltasadun
venäjänkielisellä ETV+:lla. Resurssipula tekee virolaisista
tehokkaita – ERR tekee kolmea tv-kanavaa ja viittä radiokanavaa
porukalla, joka Ylellä vastaisi suurin piirtein yhtä alueellista
toimitusta ja urheilutoimituksen kahvirinkiä.
Johtajien
palkat: Maritin miljoonafiilis vs. Erikin arki
Ylen
uuden toimitusjohtajan Marit af Björkestenin palkkakuitti on
suorastaan majesteettinen: 26
000 euroa kuukaudessa.
Päälle tulevat tietenkin autoedut, puhelinedut ja bonukset, joilla
voisi ostaa pienen saaren Saaristomereltä. Ylen johtajan
kuukausipalkalla voisi maksaa Virossa kokonaisen uutistoimituksen
viikkopalkat.
ERR:n
pääjohtaja Erik Roose taas edustaa virolaista talouskuria. Hänen
tarkkaa palkkaansa ei huudella julkisesti, mutta Viron julkisen
sektorin mittapuulla se pyörii jossain 6
000 – 8 000 euron
välimaastossa. Suomessa tuolla summalla saa Yleltä ehkä keskitason
päällikön, joka vastaa siitä, että Areenan tekstitykset ovat
oikealla fontilla. Virossa sillä johdetaan koko valtakunnan mediaa.
Ohjelmisto:
Suuria draamoja vs. kekseliästä säästöä
Kun
Yle päättää tehdä uuden sarjan, se rakentaa historiallisen
lavastuksen, palkkaa puolet Suomen näyttelijäliitosta ja kuvaa
kalliilla kameroilla Lapissa. Tuloksena on laadukasta pohjoismaista
noir-draamaa, joka maksaa miljoonia.
Kun
ERR haluaa tehdä viihdettä, he laittavat kaksi virolaista julkkista
istumaan studioon, antavat heille kupillisen sikuriakahvia ja
käskevät heitä puhumaan politiikkaa. Ja katsojat rakastavat sitä!
ERR:n oma suoratoistopalvelu Jupiter
yrittää parhaansa mukaan kilpailla Areenan kanssa, mutta
budjettierojen vuoksi Jupiter näyttää välillä siltä, että se
on koodattu talkootyönä Tallinnan teknillisessä yliopistossa
(vaikka se todellisuudessa toimiikin yllättävän hyvin!).
Lopputulos:
Kumpi voittaa?
Suomen
Yle on kuin luksusluokan Rolls-Royce: se on kallis, se kuluttaa
älyttömästi rahaa, siinä on hierovat istuimet ja jokaiselle
renkaalle on oma mekaanikko.
Viron
ERR taas on kuin luotettava, vanha Skoda: se käynnistyy pakkasella,
se maksoi vähän, sen korjaa taskuveitsellä, ja se vie perille
täsmälleen samaan paikkaan kuin naapurin miljoona-auto – joskus
jopa nopeammin, koska matkalla ei tarvitse pitää niin monta
palaveria.
Paikkana
on Ylen suuri ja kliinisen valkoinen neuvotteluhuone ”Visio 2030”,
jossa on ergonomiset designtuolit ja pöydällä kolmea eri lajia
luomupähkinöitä.
Kohtaus:
Kun Yle ja ERR kohtaavat neuvottelupöydässä
Paikalla:
Marit
af Björkesten (Yle):
Ylen toimitusjohtaja. Vaatetettu italialaiseen
mittatilausvillapaitaan, kädessään 26 000 euron kuukausipalkalla
ostettu älylaite, joka mittaa hänen stressitasojaan.
Erik
Roose (ERR):
Viron yleisradion pääjohtaja. Yllä hieman kulunut tviiditakki,
kädessään vihko ja lyijykynä, koska tabletti jäi kotiin
(latausjohto oli rikki eikä budjetissa ollut momenttia uudelle).
Ylen
avustajajoukko:
Kolme strategiakonsulttia, kaksi tekoälyasiantuntijaa, yksi
vastuullisuusjohtaja ja maskeeraaja, joka varmistaa, ettei Maritin
otsa kiiltäisi kriisinäkymien edessä.
Marit:
(huokaisee dramaattisesti ja ottaa kulauksen
kauramaitolataestaan)
Erik, ystäväni. Meillä on Ylellä aivan
järkyttävä kriisi. Eduskunta jäädytti indeksikorotuksemme.
Joudumme tulemaan toimeen vaivaisella 548 miljoonalla eurolla. Minun
piti irtisanoa kaksi tekoälyllä toimivaa kahvikonetta. Miten te
selviätte tästä globaalista mediakriisistä?
Erik:
(pyörittää lyijykynää sormissaan ja katsoo pähkinäkippoa
miettien, voisiko ottaa loput taskuunsa evääksi)
Joo, meilläkin
oli budjettikeskustelu Tallinnassa. Valtio leikkasi meiltä taas.
Ensi vuoden budjetti on 56 miljoonaa.
Marit:
(kauhistuu, painaa kätensä rintakehälleen)
56 miljoonaa euroa
säästöjä?! Luoja paratkoon! Miten te pystytte toimimaan, kun
teiltä viedään noin valtava summa? Mistä te leikkaatte sen?
Erik:
Ei, Marit. Se ei ole säästösumma. Se on meidän koko
vuosibudjettimme. Sillä pyöritetään kolme tv-kanavaa, viisi
radiota ja Jupiter-suoratoistopalvelu.
(Ylen
neuvotteluhuoneeseen laskeutuu syvä, jäätävä hiljaisuus. Yksi
strategiakonsultti pudottaa iPadinsa lattialle. Vastuullisuusjohtaja
alkaa hyperventiloida.)
Marit:
(räpyttelee silmiään)
Anteeksi… mitä? 56 miljoonaa? Meidän
pelkkä Yle Areenan viikoittainen palvelinpäivitys ja visuaalisen
ilmeen brändityöryhmän seminaari maksaa tuon verran. Miten te
teette uutisia tuolla summalla?
Erik:
No, se on helppoa. Meillä on uutistoimituksessa sellainen
järjestelmä, että kun uutisankkuri lukee iltauutiset tv:ssä, hän
pitää samalla jalallaan kiinni radiomikrofonin telineestä, jotta
sama ääni menee suorana Vikerraadioon. Säästää sähköä ja
henkilöstökuluja.
Marit:
Mutta entä taustatukijoukot? Entä ketterän kehityksen valmentajat?
Entä diversiteettikonsultit? Ketkä teillä fasilitoivat workshopit,
joissa pohditaan nuorten aikuisten tavoittamista TikTokissa?
Erik:
Meillä on TikTok-vastaavana 19-vuotias kesätyöntekijä Toomas.
Hänelle maksetaan tonni kuussa ja liput Weekend-festivaaleille. Hän
tekee videot omalla puhelimellaan samalla kun ajaa ERR:n
lähetysautoa. Lähetysautomme on muuten vuoden 2004 Volkswagen
Sharan, jossa on teipillä kiinnitetty satelliittilautanen katolla.
Marit:
(hieroen ohimoitaan)
Tämä on kiehtovaa… niin primitiivistä,
mutta kiehtovaa. Entä teidän suuret draamatuotannot? Meillä on
tulossa uusi 12-osainen sairaalasarja, jossa jokainen lavaste on
rakennettu kierrätettävästä hampusta ja pääosan esittäjälle
lennetään terapeutti Islannista asti. Maksaa noin 8 miljoonaa.
Erik:
Me tehtiin viime vuonna historiallinen suursarja. Budjetti oli
satatuhatta euroa ja laatikollinen virolaista ruisleipää.
Lavasteeksi saatiin lupa kuvata Tallinnan vanhassa kaupungissa
ilmaiseksi, kunhan näyttelijät lupasivat siivota kadut kuvausten
jälkeen. Pääosan esittäjä käytti omia vaatteitaan. Katsojaluvut
olivat 60 % Viron väestöstä.
Marit:
(katsoo konsulttejaan epäuskoisesti)
Onko tämä edes laillista?
Voiko mediaa tehdä ilman 40 hengen välikättä ja kuutta eri
johtoryhmän hyväksyntää?
Erik:
Voi. Mutta kuule Marit, minulla olisi sinulle ehdotus. Koska teillä
on tuo budjettikriisi ja teillä on jäljellä vain ne 548 miljoonaa…
Voisitteko ostaa meiltä yhdellä miljoonalla puolet meidän
Jupiter-palvelun koodista? Sillä rahalla me voitaisiin ostaa
ETV2:lle uusi studiokamera. Nykyistä pitää lyödä kylkeen aina
ennen sääennustetta, että värit toimivat.
Marit:
(huokaisee helpotuksesta)
Miljoona? Se on taskurahaa! Laitetaan se
menemään ”Kansainvälisen solidaarisuuden ja naapurisuhteiden
kehittämisen innovaatiorahastosta”. Otan heti huomenna tämän
puheeksi meidän kolmen eri hallituksen valiokunnassa, ja jos saamme
asiaa varten perustetun työryhmän raportin valmiiksi ensi syksynä,
voimme tehdä päätöksen vuoden 2027 kolmannella neljänneksellä!
Erik:
(katsoo kelloaan, nousee ylös ja ottaa pähkinät
pöydältä)
Kuulostaa hyvältä. Minä lähdenkin tästä
kävelemään kohti Länsisatamaa. Jos ehdin viiden laivaan, saan
lipun kympin halvemmalla. ERR:n talousosasto ei muuten korvaa tätä
matkaa.
Viron
ERR:n ulkomaankirjeenvaihtajien verkosto on journalismin vastine
ihmeelle, jossa viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokittiin
koko kansa. Siinä missä Ylellä on kirjeenvaihtajia Washingtonissa,
Brysselissä, Lontoossa, Berliinissä, Aasiassa ja Lähi-idässä –
sekä tietenkin kaikilla näillä omat kuvausryhmät ja studiot –
ERR hoitaa saman homman suurin piirtein kahdella ihmisellä,
älypuhelimella ja parilla Ryanairin halpalennolla.
Tässä
ovat ne viralliset (ja vähemmän viralliset) salaisuudet sille,
miten ERR:n ulkomaantoimitus pyörii pyhällä hengellä ja
virolaisella sisulla:
1.
Kahden hengen maailmanvalloitus (Washington ja Brysseli)
ERR:llä
on perinteisesti ollut tasan kaksi vakituista, kokopäiväistä
ulkomaankirjeenvaihtajaa omalla palkkalistallaan: yksi Washingtonissa
ja yksi Brysselissä.
Washingtonin
kirjeenvaihtaja
hoitaa yksin koko Amerikan mantereen. Kun Yhdysvaltain presidentti
pitää lehdistötilaisuuden, ERR:n toimittaja kuvaa sen, raportoi
siitä suoraan radioon, kirjoittaa tekstin nettiin ja juontaa
iltauutisten inserts-osuuden. Jos Etelä-Amerikassa tapahtuu jotain,
sama toimittaja katsoo karttaa, huokaa, ja alkaa referoida
paikallismediaa Washingtonin keittiöstään käsin.
Brysselin
kirjeenvaihtaja
taas omistaa koko Euroopan. Hän raportoi EU:n huippukokouksista,
Naton liikehdinnästä, Ranskan vaaleista ja Italian tulvista. Ylen
Brysselin-toimittaja voi keskittyä analyysiin, koska taustalla on
iso tiimi, mutta ERR:n toimittaja juoksee käytävää pitkin
mikrofoni kädessä ja yrittää ehtiä samaan aikaan kolmeen eri
tiedotustilaisuuteen.
2.
"Reppujournalismi" eli kuvaaja on ylellisyyttä
Ylen
ulkomaanraporteissa kuva on aina vakaa, valaistus täydellinen ja
ääni kristallinkirkas, koska mukana on ammattikuvaaja (ja joskus
äänittäjä).
ERR:n
kirjeenvaihtaja on modernin reppujournalismin (virolaisittain
seljakotiajakirjandus)
mestari. Matkavarustukseen kuuluu puhelin, mikrofoni, pieni jalusta
ja hyvä tuuri. Jos näet ETV:n uutisissa kuvaa, jossa Washingtonin
kirjeenvaihtaja raportoi Valkoisen talon edustalta ja kuva hieman
tärisee, syynä ei ole maanjäristys. Syynä on se, että toimittaja
pitää jalustaa pystyssä vasemmalla jalallaan samalla kun oikea
käsi pitelee mikrofonia ja silmät seuraavat, ettei kukaan varasta
hänen reppuaan kadulta.
3.
Sukulaiset ja virolaiset diasporat hyötykäyttöön
Kun
maailmalla tapahtuu jotain suursotaa tai katastrofia alueella, jossa
ERR:llä ei ole omaa ihmistä (eli kaikkialla Washingtonin ja
Brysselin ulkopuolella), ERR ottaa käyttöön salaisen aseensa:
ulkomaanvirolaiset.
Jos
Tokiossa on maanjäristys, ERR ei lennätä sinne ketään. He
soittavat Tokiossa asuvalle virolaiselle kielenopettajalle tai
vaihto-oppilaalle Skypen välityksellä. ”Hei
Jaan, oletko elossa? Hienoa, olet suorassa lähetyksessä ETV:llä
viiden minuutun kuluttua, kerro miltä siellä näyttää!”
Tästä syystä virolaiset uutiset tuntuvat usein siltä kuin koko
maailma olisi täynnä virolaisia, jotka vain sattumalta ovat aina
tapahtumien keskipisteessä.
4.
Baltian maiden pyhä allianssi
Kun
resurssit loppuvat kesken, ERR kääntyy etelän naapureidensa
puoleen. Viron (ERR), Latvian (LTV) ja Liettuan (LRT) julkisen
palvelun medioilla on solidaarisuussopimus. Jos Latvian toimittaja on
onnistunut pääsemään vaaralliselle kriisialueelle, hän tekee
raportin, joka käännetään viroksi. ERR:n studiossa Tallinnassa
uutisankkuri lukee käännöksen päälle niin vakuuttavasti, että
katsoja luulee ERR:n oman miehen olleen etulinjassa, vaikka
todellisuudessa virolainen toimittaja istui silloin kahvilla
Tallinnan vanhassa kaupungissa.
5.
Tekoäly kääntää, ihminen hengittää
Koska
uutisia pitää tehdä myös venäjänkieliselle väestölle (ETV+ ja
rus.err.ee) sekä englanniksi, ERR käyttää erittäin tehokkaasti
hyväkseen Viron kehittynyttä digitaalisuutta ja automaattista
kielenkääntämistä. Kun virolainen toimittaja kirjoittaa jutun,
tekoäly ja robotti kääntävät sen salamannopeasti kolmelle
kielelle. Ylellä tähän prosessiin tarvittaisiin todennäköisesti
kolme eri aluetoimitusta, monikulttuurisuuskoordinaattori ja
kielentarkastaja – Virossa riittää, että järjestelmävastaava
muistaa painaa "Käännä kaikki" -nappia ennen kuin lähtee
kotiin.
Lopputulos:
ERR
todistaa päivittäin sen, että maailmanluokan ulkomaanuutisia voi
tehdä kahden ihmisen budjetilla, jos näillä kahdella ihmisellä on
tarpeeksi kahvia, rajaton puhelinliittymä ja kyky olla nukkumatta
vaalien aikana.