Kahden kerroksen väkeä: Miksi navetta on metsäkatoa, mutta datakeskus ei?

 

Suomen ilmastopäästöjen osuus koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 0,1 prosenttia (eli noin 1 promille tai tarkemmin laskentatavasta riippuen noin 0,08–0,13 %). Suomen vuotuiset päästöt ovat noin 35–40 miljoonaa hiilidioksiditonnia (MtCO2-ekv.), mikä on globaalissa mittakaavassa hyvin pieni määrä ja mahtuu usein suuren päästäjämaan mittausvirheen marginaaliin.

EU:n ennallistamisasetus (asetus (EU) 2024/1991) on Euroopan unionin laajuinen säädös, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja parantaa heikentyneiden ekosysteemien tilaa. Asetus astui voimaan 18. elokuuta 2024, ja se velvoittaa jäsenmaita palauttamaan luontoa lähemmäs alkuperäistä tilaansa asteittain vuoteen 2050 mennessä

Keskeiset tavoitteet ja aikataulu

• Yleistavoite: Ennallistamistoimia on toteutettava vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista, ja vuoteen 2050 mennessä kaikissa ennallistamisen tarpeessa olevissa ekosysteemeissä.

• Luontotyypit: Direktiivien suojeluksessa olevien heikentyneiden luontotyyppien pinta-alasta on ennallistettava 30 % vuoteen 2030, 60 % vuoteen 2040 ja 90 % vuoteen 2050 mennessä.

• Toimenpiteet: Vaikka kyseessä on ennallistamisasetus, se velvoittaa myös muuhun luonnon tilan parantamiseen ja sen heikentymisen estämiseen.

Kansallinen toimeenpano Suomessa

Asetus antaa yleiset raamit, mutta jäsenvaltiot saavat päättää itse, millaisilla kansallisilla toimilla tavoitteisiin pyritään

Suomalaiset ovat päättäneeet, että asertuksen toteutus tehdään Suomessa näin:

Kahden kerroksen väkeä: Miksi navetta on metsäkatoa, mutta datakeskus ei?

Suomen maaseudulla ja globaalissa sääntelyssä eletään tällä hetkellä paradoksien aikaa. Samaan aikaan kun suomalainen perhetila kohtaa ennennäkemättömän tiukat vaatimukset toimintansa kehittämisessä, kansainväliset teknologiajätit raivaavat tilaa massiivisille investoinneilleen huomattavasti joustavammin. Tämä asettaa elintarviketuotannon ja digitaalisen infrastruktuurin täysin eriarvoiseen asemaan.

Maatalouden puristus: Kun navetan laajennus pysähtyy säädöksiin

EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) perusperiaate on ehdoton: 31. joulukuuta 2020 jälkeen tapahtunutta metsän muuttamista maatalouskäyttöön pidetään metsäkatona. Koska nauta ja maito kuuluvat asetuksen sääntelemilhin hyödykkeisiin, tällaisella raivatulla alueella tuotetut tuotteet menettävät markkinakelpoisuutensa EU:ssa.

Tämä johti käytännössä siihen, että jo vuonna 2023 nautojaan varten navettaa laajentava tila ei voinut kaataa edes pientä metsälänttiä rakennuksen tieltä ilman riskiä siitä, että tilan maito tai liha tulkittaisiin myyntikelvottomiksi. Metsän muuttaminen laidunmaaksi tai rakennuspohjaksi on maataloudelle de facto kiellettyä, mikä sitoo tuottajien kädet oman elinkeinonsa kehittämisessä.

Teknologiajätit ja sadat hehtaarit metsää

Sääntelyn ankaruus näyttäytyy erikoisessa valossa, kun katse käännetään teollisuuteen ja digitaaliseen infrastruktuuriin. Esimerkiksi teknologiajätti Google osti loppuvuodesta 2024 Metsähallitukselta noin 1 400 hehtaaria maata Kajaanista ja Muhokselta datakeskushankkeitaan varten.

Vaikka hankealueet ovat suurelta osin metsätalousmaata, teollisuusrakentaminen ei kuulu EU:n metsäkatoasetuksen piiriin, sillä asetus on rajattu nimenomaan maatalouden laajentumisesta johtuvan metsäkadon estämiseen. Lisäksi syyskuussa 2026 Suomen Luonnonsuojeluliitto jätti vireillepanopyynnön epäillen yhtiön tehneen alueilla satojen hehtaarien laittomia ennakkohakkuita kesken olevien ympäristövaikutusten arviointien (YVA) ja voimassa olevien rakennuskieltojen aikana. Google itse on kiistänyt väitteet ja ilmoittanut toimineensa metsälain mukaisesti. Viranomaiset selvittävät parhaillaan tilannetta.

Onko tämä oikein?

Kysymys asetelman oikeudenmukaisuudesta on polttava. Tilanne herättää perusteltua kritiikkiä siitä, miten sääntely kohtelee eri toimijoita:

• Eri säännöt maankäytölle: Jos ruoantuottaja kaataa hehtaarin metsää eläinsuojan tai laitumen laajentamiseksi, seurauksena on elinkeinon vaarantava markkinakielto. Jos taas globaali suuryritys varaa tuhansia hehtaareita maata datakeskuksille, sitä juhlistetaan taloudellisena jättipottina, eikä toimintaa rajoiteta samanlaisella globaalilla tuote-eväyksellä.

• Huoltovarmuus vs. digitaalinen kasvu: Sääntelymekanismit asettavat tiukimmat esteet paikalliselle elintarviketuotannolle, vaikka kyseessä on yhteiskunnan kriittisin huoltovarmuustekijä.

Tasapainon löytäminen globaalien luontotavoitteiden, paikallisen maatalouden elinvoimaisuuden ja teollisten investointien välillä on yksi tämän vuosikymmenen suurimmista poliittisista haasteista. Nykyisellään sääntelyn paine tuntuu jakautuvan epätasaisesti niille, jotka tuottavat jokapäiväisen ruokamme.