Turun tunnin juna – tai nykyiseltä viralliselta nimeltään Länsirata – on Suomen historian nopein hanke. Ainakin jos mitataan sitä aikaa, jonka se on viettänyt pelkissä poliitikkojen puheissa ja suunnittelupöydillä.
Tämä hanke ei kuitenkaan ole mikä tahansa rataosuus. Se on maamme historian suurin ja hienoin "Pääministerin oma perjantaipikavuoro" kotiin Turun alueelle.
Pääministerin suuri kotiinpäinvedon kaava
Kun tavallinen suomalainen haluaa nopeammin töistä kotiin, hän ostaa sähköpotkulaudan tai paremman polkupyörän. Kun pääministeri haluaa viikonlopuksi kotiin Varsinais-Suomeen, hän päättää rakentaa sitä varten oman, suoran miljardiradan.
Suunta on selvä: Juna on suunniteltu kulkemaan erityisen lujaa juuri Turun suuntaan perjantai-iltapäivisin, koska sauna odottaa.
Väliasemat: Juna ei mielellään pysähtyisi missään. Pääministerin viikonloppu ei saa lyhentäytyä sekuntiakaan Lohjan tai Salon kohdalla.
Aikasäästö: Tällä usean miljardin investoinnilla säästetään matka-ajassa huimat 20 minuuttia.
Kustannusarvio: ”Kyllä se siitä” -malli
Hankkeen hinta on taloustieteen suurin mysteeri. Se on vähän kuin remontti vanhassa rintamamiestalossa: kukaan ei tiedä loppusummaa, mutta kaikki tietävät sen olevan tähtitieteellinen.
Virallinen budjettisääntö: Otetaan luku, kerrotaan se kahdella, lisätään nolla perään ja toivotaan, että EU maksaa puolet.
Hinta per minuutti: Jokainen säästetty minuutti maksaa suomalaisille satoja miljoonia euroja. Se on tehokasta kotiinpäinvetoa!
Rahoituslähde: Tunnetaan nimellä "Maksatetaan tämä tulevilla sukupolvilla" -malli.
Tavallisen veronmaksajan ääni: ”Minä maksan, Petteri ajaa”
Samaan aikaan kun Pasilassa piirretään miljardikiskoja, tavallinen suomalainen veronmaksaja seisoo VR:n lähijunassa, joka on peruttu "odotettavissa olevan syksyn" vuoksi.
Arjen realiteetit: Veronmaksaja miettii, miksi hänen arvonlisäveronsa nousee, bensaveronsa paukkuu ja lähipalveluista leikataan, mutta pääministerin kotimatkaan löytyy aina jostain ylimääräinen miljardi.
Kustannusjako: Joka kerta kun juna suhahtaa ohi, suomalainen maksaa siitä omalla lompakollaan. Radan rahoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että jostain päin Suomea sammutetaan katuvalot tai suljetaan terveyskeskus, jotta Petteri ehtii Turkuun ennen iltauutisia.
Matkustuskokemus: Tavallinen kansalainen saa luultavasti tyytyä katsomaan Länsirataa aidan takaa, sillä lippujen hinnat on pakko hinnoitella niin korkealle, että konduktöörin sijaan junassa pitäisi olla perintätoimisto.
Salaiset keskustelut virkahuoneessa
Miten hanketta puolustetaan suljettujen ovien takana? Kurkistetaan pääministerin virkahuoneeseen Kesärannassa, jossa pöydällä on iso kartta. Siihen on piirretty paksu punainen viiva Helsingistä suoraan Orpon kotisohvalle.
Orpo: Katsohan tätä, budjettineuvos! Länsirata! Se luo kasvua, investointeja ja ennen kaikkea... pääsen perjantaisin nopeammin kotiin.
Virkamies: Herra pääministeri. Tämän hetkisten laskelmien mukaan jokainen säästetty minuutti tällä radalla maksaa valtiolle valtavasti. Jos ostatte VR:n automaatista kupin kahvia ja katsotte ikkunasta ulos, säästätte saman ajan ilmaiseksi.
Orpo: Älytöntä puhetta! Viimeisimmässä paperissanne luki kohdassa 'Lopullinen hinta' vain sana "Katsotaan sitten" ja perässä hymiö. Se oli alustava arvio! Tärkeintä on ymmärtää kokonaisuus. Kun minä istun siellä junassa perjantaina kello 16, minä teen siellä... ministeritason ajatustyötä.
Virkamies: Teidän ajatustyönne tuntipalkaksi tulee tämän radan myötä noin kaksi miljoonaa euroa minuutilta. Ja veronmaksajat repivät pelihousunsa, kun heiltä leikataan samaan aikaan kaikesta muusta. Eikö olisi halvempaa, jos valtio ostaisi teille oman helikopterin?
Orpo: (Vakavoituu) Turusta ei muuteta pois. Aurajoen ranta on ihmisen parasta aikaa. Ja kyllä kansa ymmärtää, kunhan ravintolavaunuun saadaan Turun sinappia.
Virkamies: (Huokaa syvään) Selvä. Kirjaan siis järjestelmään: Ratahanke 'Petterin kotimatka'. Kustannusarvio: Ääretön. Rahoituslähde: Veronmaksajien selkänahka ja toivotaan parasta.
Kampanjan uudet rehelliset sloganit
Jos hanketta mainostettaisiin täysin avoimesti radiossa ja tienvarsilla, mainoslauseet näyttäisivät tältä:
”Turkuun ja äkkiä – koska Petteriä odottaa viikonloppusauna.”
”Länsirata: Hinta selviää vasta Kupittaalla.”
”Sinä maksat lipun, sinä maksat verot, Petteri saa kyydin.”
”Säästä 20 minuuttia matkassa, käytä 20 vuotta sen maksamiseen.”
Todellinen aikajana (ja esteet)
Projekti etenee vauhdilla, joka saa etanan näyttämään Formula 1 -autolta. Radan varrella asuu nimittäin satoja liito-oravia, joilla jokaisella on parempi asianajaja kuin valtiolla.
Vuosi 2010: "Kohta mennään lujaa!"
Vuosi 2026: "Meillä on loistavia uutisia! Hankkeen nimi on vaihdettu ja logokin on melkein valmis!"
Vuosi 2050: Ensimmäinen matkustaja astuu junaan. Hän oli nuori opiskelija hankkeen alkaessa, nyt hän on eläkkeellä – ja maksaa yhä radan veroja.
Lopputulos junassa: Junassa ei tarvitse enää avata edes läppäriä. Et nimittäin ehdi edes kirjautua sisään Wi-Fi-verkkoon, kun olet jo perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti